MATKAKERTOMUS, DUTCH PINBALL OPEN 2.-5.-10.2009

Päätimme osallistua Hollannissa järjestettyihin Dutch Pinball Open 2009 -kisoihin kuuden hengen porukalla. Valitettavasti Partapata jäi viime hetkellä sairastumisen johdosta pois ja näin porukkamme supistui viiteen (AEP, Marble, Toukkarit A & J, Valkonen).

Raportissa ei ole kuvia. Kisamatkan kuvaraportti hyvien kuvatekstien kera on luettavissa Marblen sivuilta.

PERJANTAI 2.10.2009

Saimme järjestymään edulliset lennot Ryanairilla Tampereelta Bremeniin (33 - 40 eur/henkilö/menopaluu) ja näin laskimme, että meidän kannattaa Bremenistä vuokrata viiden hengen auto ja ajaa Saksasta Hollantiin.

Lähdimme matkaan perjantaina Tampereelta ja pääsimme etuajassa Bremeniin. Lentokentältä etsimme Hertzin toimiston, jossa varaamamme auto odottikin meitä. Otimme Englannin EPC-kisoista viisastuneena itsellemme paremman vakuutusturvan siten, että mahdolliset kiveniskemät ym. eivät rasittaisi lompakkoamme jopa 750 euron omavastuun verran. Tämä "vakuutus" lisäsi kulujamme 60 euroa ja kun otimme vielä lisäkuskin, niin lisäkulut olivat satasen. Kaiken kaikkiaan auto maksoi meille 200 eur/3 päivää + bensat.

Lähdimme autolla liikkeelle ja suuntasimme navigaattorit osoittamaan kohti Amsterdamia. Kisat eivät siellä olleet, mutta koska olimme hyvissä ajoin liikkeellä, niin ajattelimme yöpyä perjantai-lauantaiyön Amsterdamissa ja harjoitella kisoja varten paikallisessa pelihallissa.

Pienoinen järkytys tuli kun huomasimme, että matkahan on aika pitkä ja moottoriteillä ajaminen oli melko tylsää. Automme Ford Focuksen takapenkki osoittautui lisäksi aika ahtaaksi kolmelle aikuiselle, joten kunnon tauko puolessa välissä matkaa oli paikallaan. Pysähdyimme rekkamiesten suosimaan ihan siistiin ruokapaikkaan. Koska nälkä oli kova, niin Valkonen, Marble ja Janne ottivat vaatimattomat puolen kilon pihvit hintaan 13 eur. Anni ja AEP tyytyivät "lasten" annoksiin (250 gr porsaanleike). Olihan niissä syömistä, mutta eipä muuta sitten koko päivänä tarvittukaan eikä kyllä toista kertaa välttämättä oteta puolen kilon pihviä, kilon pihvistä puhumattakaan, mikä sekin oli tarjolla...

Ennen Amsterdamia päätimme valita E22-tien ja ajaa 35 km pitkän patorakennelman päällä olevaa moottoritietä. Tämä pato suojaa Amsterdamia tulvilta. Käsittämätön rakennelma, http://fi.wikipedia.org/wiki/Afsluitdijk.

Vihdoinkin klo 18 kieppeillä saavuimme Amsterdamiin hotelliimme (lähellä lentokenttää). Hotelliin kirjautuminen meni vähän erikoisesti kun luottokorttia ei voinut käyttää. Kun sitten pienen ihmettelyn jälkeen maksoimme huoneet käteisellä, niin huomasimme, että emme saaneet kuittia. Onneksi tästä ei tullut ongelmia seuraavana aamuna.

Vietyämme matkatavarat huoneisiin olikin jo aika päästä pelaamaan flipperiä. Ostimme hotellin vierestä vähän virvoitusjuomia evääksi ja lähdimme vihdoinkin pitkän päivän jälkeen ajamaan kohti Silverstonea. Tämä oli paikallinen karting-paikka, missä oli myös flipperihalli http://www.pinballmagic.nl/.

Flipperit eivät olleet kovin näkyvässä paikassa ja niitä jouduttiin hieman etsimään. Sisäänkäynninkään yhteydessä ei ollut mitään mainintaa flippereistä. Eipä siis ihme, että olimme käytännössä ainoat pelaajat koko aikana.

Flipperit olivat enimmäkseen 90-luvun suosittuja pelejä, mutta muutama 2000-luvunkin peli oli mukana, mm. LOTR. Pelit olivat tyydyttävässä kunnossa, vain muutama oli rikki. Meidän lisäksemme paikalla oli flippereiden korjaaja ja hän saikin muutaman flipun pelikuntoon illan aikana.

Pelihallista löytyi myös ihmeellinen musta tunnelimainen käytävä, joka johti toiseen huoneeseen. Huoneessa oli kova tanssimusiikin pauke ja ensin tuli tunne, että minnehän clubiin tai yökerhoon olimme eksyneet, varsinkin kun nuoret naiset pitivät tangosta kiinni ja hytkyttelivät musiikin tahdissa. Asialle löytyi hyvä selitysn sillä paikka oli täynnä tanssimattoja ja mikä parasta, sieltä löytyi varsin harvinainen Capcomin Big Bang Bar. Jostain syystä tämä flipperi sai suuren suosion miesten keskuudessa? Mainittakoon, että äänitehosteet olivat varsin mielenkiintoiset ja ehkä juuri siksi flipperi oli viety tänne piiloon pois lasten silmistä?

Silverstone osoittautui mukavaksi paikaksi ja vajaa neljä tuntia kului varsin nopeasti. Saimme hyvää harjoitusta ennen kisoja. Hotelliin pääsimme nukkumaan ennen puolta yötä eikä vieläkään ollut nälkä!

LAUANTAI 3.10.2009

Lauantaina aloitimme päivän aamiaisella ja lähdimme ajamaan kohti kisapaikkaa. Suora tie kisapaikalle oli suljettu ja jouduimme kiertämään Haagin kautta. Tämä viivästytti matkaa ja navigaattorikin ohjasi meitä välillä vähän harhaan (kai se johtui siitä kun AEP oli laittanut Savon murteella olevan navigoinnin Tom Tomiinsa).

Pääsimme vihdoin klo 11 kieppeillä perille. Meillä oli kiire päästä pelaamaan yksilöpelejä, joten emme ehtineet edes hotellille viemään tavaroita. Yksilöpeleissä saimme valita 20 koneesta 6 kisakonetta. Yksi peli / kone + jokeri haluamalleen koneelle (parempi tulos jäi voimaan). Palloja oli yllättäen 4. Kisakoneina olivat mm. Junk Yard, Dirty Harry, Medieval Madness, Indianapolis 500, Dolly Parton, Black Knight, Sopranos, Addams Family, Getaway ja Creatures From the Black Lagoon. Koska kisaajia oli lähes 150, tungosta riitti.

Alkuerien jälkeen jäi osalle meistä aikaa pelata myös muita kisapaikan flippereitä. Nämä muut pelit oli sijoitettu isompaan halliin. Paikalla oli kaiken ikäisiä flippereitä. EM-fliput oli sijoitettu hienosti ylemmälle tasolle näkyvään paikkaan.

Koska alkuerät venyivät, emme ehtineet pitämään mitään taukoa ennen klo 16 alkaneita maakisoja. Piti pärjätä paikan päältä ostettavilla sämpylöillä ja juomilla.

Maakisan alkua leimasi tolkuton väkimäärä suhteellisesti ottaen pienessä huoneessa, johon oli sijoitettu kahdeksan flipperiä. Alku olikin vähän kaaottinen, koska väkeä oli aivan liikaa ja järjestäjät eivät pahemmin ohjanneet pelaamista. Vähitellen kuitenkin pääsimme vauhtiin ja voitimmekin mm. Puolan ja Englannin.

Puolessa välissä maakisoja meidän oli pakko pyytää järjestäjiltä puoli tuntia aikaa, jotta voimme ottaa huoneet vastaan muutaman kilometrin päässä olevassa hotellissa. Koska nälkäkin oli jo melkoinen, Anni ja Valkonen jätettiin ostamaan meille lähellä olevasta grillistä ruokaa ja me muut menimme lunastamaan huoneet. Itse tehtyjen hampurilaisten voimilla pääsimme vähän myöhässä jatkamaan maakisaa ja varmaan tästä tauosta saadulla energialla raivasimme itsemme kisaamaan kolmannesta sijasta Sternin Sopranoksella.

Saimme vastaamme pronssikisassa Ranskan joukkueen. Sovimme, että koska kello on jo 22 illalla ja kaikki olemme väsyneitä, pelaamme yhden pelin ja voittajajoukkue saa pronssipokaalin. No, pronssi jäi tällä kertaa haaveeksi. Pelimme ei ehkä sujunut kaikkein parhaiten, vaikka Sopranos olikin meille aika varma peli. Hävisimmekin todella niukasti pronssin, mutta onko tuo nyt ihme, kun takana oli jo noin 12 tuntia yhteen soittoon pelaamista? Olimme kuitenkin erittäin tyytyväisiä neljänteen sijaamme ja erityisen hienoa oli se, että kaikki pelasivat todella hyvin. Jopa puoliksi pelaaminen (split flipper) sujui meiltä kaikilta yllättävän hyvin ja välillä jopa paremmin kuin yksilöpeluu.

Lähdimme väsyneinä mutta onnellisina takaisin hotelliimme klo 23 kieppeillä ja me kaikki romahdimme sänkyihimme rättiväsyneinä.

SUNNUNTAI 4.10.2009

Päivä alkoi aamiaisella klo 8.30. Kisapaikalle piti ehtiä klo 9.30 nimenhuutoon, joka olikin sitten vasta klo 10.

Toiselle päivälle jatkoon pääsivät AEP, Sampo ja Janne. Marblella kävi harmittavan huono tuuri, kun varasijalla oli kaksi kisaajaa ja arpa ratkaisi asian niin, että Marble ei pääsyt jatkoon, vaikka yksi henkilö peruutti oman osallistumisensa. Tosi huonoa tuuria!

Toinen kisapäivä alkoi klo 10. Ensimmäisellä kierroksella AEP ja Sampo saivat vastustajat, joista Sampo voitti ensimmäiset pelit ja AEP hävisi. Toisella kierroksella Janne tuli mukaan kisaamaan ja me kaikki hävisimme vastustajillemme. Jannella ja Sampolla pelit kuitenkin jatkuivat. Sampo hävisi kolmannelle vastustajalleen ja tippui, mutta Janne T voitti ja pääsi jatkamaan. Seuraavaksi vastaan tuli Ruotsin Karl Broström. Arvonnassa peliksi osui Indianapolis 500, joka oli Karlille tuttu peli ja Jannelle tuntematon. Karl kuitenkin hermoili viimeisillä palloilla ja Janne pääsi jatkoon. Seuraavalla kierroksella vastaan tulikin jo Paul Jongma ja taas arpa osui Indianapolikseen. Nyt peli sujui alkuun Jannella hyvin ja Paul oli ennen viimeistä palloa peräti 500 miljoonaa jäljessä, mutta Jongman uskomattomat taidot ja hermojen hallinta nostivat hänet ohi. Jannen tie loppui näin sijaan 17.

Finaalissa hollantilaiset sitten jyräsivät ja ottivat kolme ensimmäistä sijaa, joten onnea Hollannille. Myös naisille ja lapsille oli omat kisansa. Naisia oli pelaamassa peräti 24 osallistujaa ja meiltä Anni T ja SAMin kihlattu Sari. Anni T pääsi kahdeksan parhaan joukkoon.

Meille kaikille jäi sitten ennen illan päättäneitä arpajaisia aikaa pelata muita pelejä. Sieltä bongasimme uuden Sternin NBA:n. Tämä oli kyllä pieni pettymys kaikille, koska pelin idea oli aika tylsä. Ramppien kautta koreihin ja oikeastaan se oli siinä. Lisäksi pelissä oli ihmeellisiä bugeja. Pallo jäi jumiin pleksien väliin ym., ihan kuin olisi huolimattomasti tehty? Toivotaan, että seuraava Stern on parempi toteutus. Tälle tuskin on markkinoita Euroopassa jo teemansakaan perusteella.

Koska finaalit venyivät taas yli klo 17:n, tuli ruokailusta sunnuntainakin ongelma. Valkonen ja Janne T päättivät lähteä kesken finaalipelien hakemaan ruokaa keskustasta. Tämä reissu venyikin tunnin mittaiseksi ja tuloksena oli pizzaa kaikille. Niitä syödessämme alkoivat arpajaisetkin, mutta valitettavasti kukaan meistä ei voittanut mitään.

Kisat olivat sitten siinä, mutta meillä oli vielä tolkuttoman pitkä automatka edessämme kohti Bremeniä. Olimme kaikki tosi väsyneitä, mutta Valkoselle jäi sitten raskas ajovuoro. Navigaattori kertoi epätoivoisesta neljän tunnin edessä olevasta reissusta, joten päätettiin kokeilla, että miten kovaa Fordilla päästään. Ajoimme hurjaa 140 km tuntinopeutta aina kun liikenne sen salli ja näin saimme puristettua matkan alle neljän tunnin.

Luulimme siis ajavamme kohtuullista vauhtia, mutta heti Saksan puolella vapailla nopeusrajoituksilla Mersut, Bemarit sekä myös Polot ym. farmarit painuivat reilusti ohi. Ehkä kuitenkin kaikkein järkyttävin tapaus oli, kun ohitsemme meni jotainm mitä emme ehtineet edes nähdä. Ääni oli ralliautosta, mutta edes väriä emme nähneet. Nopeutta oli vähintään 250 km/h, luultavasti 300 km/h, ja tämä ei ole mikään kalajuttu. Auto oli kuin ohjus, ja koska 180 km/h ajavienkin kanssa piti kaksikaistaisilla moottoriteillä olla varovainen, niin mietimme siinä sitten, mitä ihmettä olisi tapahtunut, jos olisimme 140 km/h mateluvauhdilla ohittaneet 100 km tunnissa ajaneen rekan (joita oli muuten paljon) ja tuo "ohjus" olisi tullut peräämme. Ihan kahjoa, kun moottoritiellä oli vain kaksi kaistaa! Ohitukset vaativat todella tarkkuutta ja nostivat reilusti stressikerrointa. Onneksi Valkonen jaksoi keskittyä koko pitkän matkan pimeässä.

Saavuimme Bremeniin klo 22.30. Hotellimme oli vähän syrjässä ja ilta ei valitettavasti vielä päättynyt, vaikka väsymys jo painoi päälle. Valkonen ja Janne joutuivat lähtemään autonpalautusreissulle Bremenin lentokentälle. Kaiken piti olla simppeliä, mutta tullessamme lentokentälle ei palautuspistettä mistään löytynyt. Ovet olivat kiinni ja etsimme pitkään oikeaa parkkitalon porttia. Kun sen vihdoin löysimme, ei mistään löytynyt paikkaa mihin autonavaimet palautetaan. Kolusimme parkkitaloa kaikkialta, kunnes yksi ovi johti parkkitalosta ulos pimeään puistoon. Nuoli osoitti pimeyteen, mutta kai sen joku oli kääntänyt pilana väärään suuntaan? Hertzin toimisto löytyi lopulta noin 100 metrin päästä tästä kyltistä oikealle ja näin saimme autonavaimet vihdoinkin palautettua. Myös hotellin tilaama taksikuski odotteli meitä toimistolla ja näin pääsimme vihdoinkin pikavauhtia hotelliin reilun tunnin auton palautuksen jälkeen. Nukkumaan pääsimme puolilta öin.

MAANANTAI 5.10.2009

Aamulla herätys oli vaatimattomasti klo 4.30 ja yöuni jäi todella vähälle. Söimme kevyen aamiaisen ja sama taksi kuin illalla vei meidät lentokentälle. Olimme kentällä klo 5.30, jonotimme turvatarkastukseen ja pääsimme koneeseen klo 6.15. Kone lähti ajallaan ja tuli 9.15 etuajassa Tampereelle. Lähtiessä oli ollut ihan kiva yli 10 asteen syksyinen sää, mutta Tampereella oli kylmä kuin Siperiassa ja satoi vettä. Huomattiin olevamme Suomessa ja lähdimme kohti kotejamme.

Matka oli ohi ja oli aika laskea kustannukset. Kokonaiskulut olivat 240 eur / henkilö sisältäen lennot, auton + bensat, hotellit ja ruoat. 30 - 50 eur meni lisäksi kisamaksuihin. Ei paha hinta, mutta toki tämä edellytti n. 1000 km autolla ajoa ja ahtautumista pieneen autoon. Koska seura oli kuitenkin hyvää, niin tämä ei haitannut yhtään ja tulipahan nähtyä varsin kattavasti Hollantia sekä pelattua tosi paljon flipperiä. Mikäpä sen hauskempaa!

T: Janne ja kisamatkailijat