Matkakertomus - Shorty's (Seattle)

Kävimme toukokuussa 2009 koko perheen voimin sukulaisten luona Seattlessa, tai tarkemmin ottaen Microsoft-pitäjä Redmondissa. Pienten lasten kanssa matkustaessa ei flipperöintiin jää riittävästi aikaa, mutta kuuluisan Shorty's -pubin ennätin sentään vihdoinkin tarkastamaan, sekä lisäksi tutustumaan muutamaan muuhun sellaiseen peliin, joita ei Suomesta yleisistä tiloista löydy. Tämä kertomus saattaakin olla enemmän yhden hengen näkemys tietyistä flippereistä kuin varsinainen matkakertomus, mutta antaa mennä.

Shorty's

Aloitetaan Shorty's:ista. Jos julkisista, päivittäin auki olevista pelipaikoista Las Vegasin Pinball Hall of Fame on maailman flipperimekka, uskoisin lukemani perusteella Shorty's:in sijoittuvan ainakin top-kymppiin: sijainti suurkaupungin keskustassa, edullinen olut ja kuutisentoista eri-ikäistä flipperiä, kaikki erinomaisessa pelikunnossa: 24, The Addams Family, Batman, Champion Pub, CSI, Evel Knievel, Family Guy, Fathom, Indiana Jones (Stern), Medieval Madness, Monster Bash, Revenge From Mars, Speakeasy, Star Trek: The Next Generation, Surf Champ ja Tales of the Arabian Nights (reissun aikaan). Lisäksi maltillisen kokoisia videopelejä löytyy lähes sama määrä, klassikoista kuten Galaga 2000-luvun isoihin nimiin kuten Big Buck Hunter.

Iloinen turisti flipperiparatiisissa

Saavuin veljeni kanssa paikalle vain pari tuntia ennen baseball-matsia, joten liikaa peliaikaa ei ollut. Emme lähteneet tavaamaan myöskään pelien sääntösettejä ohjekorteista (joista osa olikin jostain syystä vain espanjaksi) vaan laitoimme quarterit sisään ja pelit käyntiin, ja yritimme päätellä lennosta, mitä milloinkin tulee tehdä. Seuraavassa onkin havaintojani peleistä nimenomaan satunnaispelaajan näkökulmasta - enemmän pelaamalla, saati pelin kotikäyttöön hankkimalla, arvostaa aivan varmasti flippereistä hieman eri asioita.

Päätimme keskittyä uusiin flibututtavuuksiin, ja niistä ensimmäisenä CSI:in. Peli ei ole saanut liikaa kehuja osakseen, mutta ensivaikutelma molemmilla oli erittäin positiivinen: pelissä oli vauhtia, melko selkeät päämäärät ja kiva ulkoasu, esimerkiksi vihreää ja punaista väriä oli kivasti käytetty todisteiden etsintämoodissa, ja POTC:ista pöllitty "tehosekoitin" oli kiva. Skillshot vaati oikeasti taitoa ja oikean reunan mikroskooppi palautti sinne ammutun kuulan vauhdilla takaisin. Kuten uusilla Sterneillä on tapana, hyvä peli kestää kauan ja high score -listalle päässyt tulokseni veikin liian suuren osan vierailuajastamme. Jos CSI vielä joskus reitilleni osuu, pelaan mielelläni lisää, sen verran positiivinen yllätys oli kyseessä. Itse tv-sarjaa en ole koskaan seurannut.

Seuraavaksi siirryimme 24:n pariin. Tässä ehkä reaktio oli vastakkainen: harrastajien hehkuttama syvä sääntösetti ei arcade-pelaajalle käy helposti ilmi, joten peli oli pieni pettymys. Äänten hukkuessa muiden flibujen melun alle ei pelissä ollut omaan makuuni riittävästi "kaksnelosta" (tv-ohjelma kuuluu omiin suosikkeihini), vaan teema olisi hyvin voinut olla lähes mikä tahansa toinen, enkä välttämättä olisi huomannut eroa. Safe house -lelu on köyhän miehen MM-linna, mutta melko köyhän. Sinne pitää ampua paljon, mutta talo ei ole aivan pelikentän keskeisimmällä paikalla, ja sen "räjähtäminen" on suoraan sanoen melko kökkö. Hyvät flasheritkin olisivat yksinään tehneet näyttävämpää jälkeä kuin talon etureunan avautuminen. Skill shotin puuttuminenkin paistoi silmään, sillä vaikkei toimintoa niin keskeisenä flibuissa pidäkään, kuuluu se jollain tavalla peliin. Tämä tietysti saattaa tulla uudessa versiopäivityksessä, jota on lupailtu pitkään, mutta jonka aikataulusta ei ole mitään takeita. Mikään kelvoton tapaus peli ei missään nimessä ole: suitcase sylkee multiballin aluksi pallot mukavalla intervallilla wireformille ja sieltä melalle. Jackpot-huudot raikuvat putkessa uusille Sterneille tyypilliseen tapaan, kunhan saa pallot ramppeihin tai looppeihin. Myös tällä pelillä sain melko pitkäkestoisen pallon, ja hikeä pitikin pyyhkiä lopuksi otsalta. Kyseessä ei varmasti ole mikään huono peli, mutta lyhyt ensikosketus oli ainakin odotuksiini nähden siis pieni pettymys. Tähänkin tietysti olisi kiva tutustua ajan kanssa tarkemmin.

Jouduin hetkisen odottelemaan pääsyä Batmanin kimppuun, jota lopulta ehdin pelata ainoastaan yhden pelin verran. Päällimmäisenä mieleen jäi näyttävä presentaatio: pelilauta on pimeä ja synkkä, mutta kirkkaat flasherit (ehkä jopa stroboksi voisi kutsua) häikäisivät useasti silmät niin, että piti vain arvailla, mitä pelikentän ylälaidassa ehkä on, ja tähtäillä suurin piirtein siihen suuntaan. Myös animaatiot tuntuivat parantuneen Spidermanista ja IJ4:sta, joista etenkään ensin mainitusta ei aina saa selvää, mitä ruudulla oikein yritetään esittää. Näkyvin lelu eli liikkuvasta nosturista roikkuva kuula (saadaan kun risteytetään Junk Yardin nosturikuula ja Monster Bashin Dracula) tuntui ja näytti hauskalta ja multiballeissa oli vauhtia. Sääntösetistä en ehtinyt näin pikaisella tutustumisella muodostaa mielipidettä, mutta melkoinen nälkä jäi päästä yrittämään tätä peliä vielä joskus jossain uudestaan.

Varsin mainiona yksityiskohtana Shorty's:in baaripöydät on tehty flippereiden pelikentistä.

Inn Sports Bar & Grill

Muutamaa päivää aiemmin olin kuskannut naiset ja lapset shoppailemaan isohkoon kauppakeskukseen ja livistin itse tunniksi Inn Sports Bar & Grill:iin, jonka olin netistä bongannut sijaitsevan lähellä ja jonka kokoonpanosta löytyi kolme itselleni käytännössä uutta tuttavuutta: Ripley's Believe It Or Not, Wheel of Fortune ja Family Guy. Ainoastaan näistä jälkimmäistä olin pelannut kerran aiemmin Tukholmassa KTH:lla, ja sitäkin korkeintaan pelin tai kaksi. Tunnissa ei kovin kummoista kuvaa ehdi edes yhdestä flipperistä, saati kolmesta, joten jälleen kerran näkökulma on satunnaispelaajan.

Baari sijaitsi pienen ostoskeskuksen takana kahden vilkkaan tien risteyksessä ja ehkä hieman ankean ympäristön vuoksi olikin yllätys, että sisältä paikka oli erittäin siisti ja viihtyisä. Ostin kokiksen ja vaihdoin kolikoita ja suunnistin nurkkaan, jossa flipperit olivat siistissä rivissä. Viereiseltä seinustalta löytyi täälläkin puolisen tusinaa videopeliä, en tosin tarkemmin painanut mieleen niiden malleja, vaan löin kolikoita sisään. Koneethan tuntuvat toimivan usein vain quartereilla eli neljännesdollareilla, joita saa syöttää melkoisesti. Pelit maksoivat muistaakseni 75 c/kpl ja kahdella taalalla sai 3 peliä. Näissä koneissa ei ollut setelirahalukkoa, Shortyn uusista Sterneistä (ellei muistakin) sellaisetkin löytyy.

Ripley's tuntui ihan kivalta muutaman pelin perusteella, mutta mitään isoa nälkää ei jäänyt. Mitään kovin omaperäistä pelissä ei tuntunut olevan, vaan moni asia tuntui olevan pöllitty The Simpsons Pinball Partystä, mutta teemana Simpsons on tietysti selvästi vahvempi ja sen yläpelikenttää vastaavaa erikoisuutta en tästä oikein löytänyt. Yritin parhaani mukaan ampua, minne kone käskee, ja jonkin verran sillä eteenpäin pääsinkin, mutta noin ensinäkemältä peli jätti vielä kylmäksi. Saattaa tietysti olla, että pinnan alta pelistä löytyy lisää mielenkiintoista.

Wheel of Fortune sen sijaan tuntui hyvin erilaiselta muihin flippereihin, ainakin 2000-lukulaisiin Sterneihin nähden. Pelissä oli vauhtia, erityisesti rampit palauttivat pallon peliin nopeasti. Hieman joidenkin vanhojen EM-koneiden tapaan pallon saattoi saada pelastettua vielä outlaneen karkaamisenkin jälkeen, ja myös melojen keskeltä löytyvä tappi ja kaksi lanea poikkesivat aiemmin näkemästäni. Sääntösetti ei vaikuttanut mitenkään maailman monimutkaisimmalta ja syvällisimmältä, mutta tässäkin näkemys perustuu vain muutamaan koepeliin. Kaiken kaikkiaan pelin erilaisuus tekee siitä jonkin verran kiinnostavan, mutta ei tämä ihan kärkikahinoihin omalla flipperilistallani vielä pääse.

Family Guy on jännittävä tapaus. Maailmalla sitä on hehkutettu yhdeksi Sternin parhaimmista, mutta minua peli ei ole onnistunut täysin vakuuttamaan. Olen yleensä ajatellut, ettei pelin teemalla ole suurta merkitystä, mutta ilmeisesti asia ei ole aivan näin. Family Guy on tv-sarjana jäänyt tuntemattomaksi, eikä siksi ehkä pieru- ja eritehuumori niin kauheasti onnistu naurattamaan. Kaikissa pelaamissani yksilöissä on lisäksi ollut niin, että aina "ammu sinne, missä vilkkuu" ei ole johtanut mihinkään - kuuluuko esimerkiksi vasemman käytävän (Chrisin) vilkkua käytännössä aina? Lisäksi pelikentän yläreunan Mystery-reikä on jemmattu ensikertalaiselta melko hyvin. Satunnaispelaajalle tällaiset ovat melko ikäviä. En kovin usein muista flippereissä törmänneeni tilanteeseen, jossa pitää miettiä, mihinköhän peli oikein haluaa kuulan ammuttavaksi. Keskeinen lelu on tietysti Stewien miniflipperi, joka on sinänsä ihan hauska, mutta aika pian nähty. Lisäksi minimelat ovat olleet voimattomat kaikissa kolmessa yksilössä, joita olen pelannut.

Kaiken kaikkiaan lyhyt tutustuminen kolmeen flipperiin ei tuonut mitään uusia suursuosikkeja, mutta harvoinpa pääsee kartuttamaan flipperikokemuksiaan näin monella uudella tuttavuudella samalla kertaa. Lisäksi kaikki pelit olivat erinomaisessa pelikunnossa ja pelipaikka erittäin miellyttävä.

Seattle ja flipperit muuten

Seattle ja lähialueet on ihan mukiinmenevää flipperiseutua, ja alueelta löytyy jonkin verran aktiivisia kerääjiä ja pelaajia. Harmittavasti lupaavan kuuloinen Northwest Pinball and Gameroom Show on vasta kirjoitushetkeä seuraavana viikonloppuna: yli 250 flipperiä ja videopeliä pelkällä sisäänpääsymaksulla, flibuturnaus ja seminaaripuhujana mm. Dennis Nordman. Flipperiaktiivit keskustelevat WPC2006-keskusteluryhmässä (Yahoo, vaatii liittymisen) ja olennaiset linkit löytyvät Pacific NW Pinball -saitilta. Tärkeä työväline flipperimestojen selvittämisessä oli kuitenkin Google Maps:in päälle rakennettu flipperitutka.