<< Takaisin sisällysluetteloon
Taksi löytyi ihan Keltaisesta pörssistä, ja kun hinta ja sijainti vaikuttivat riittävän houkuttelevilta, soitin myyjälle ja pyysin päästä katsomaan laitteen. Tämä onnistuikin. Nopeasti vilkaistuna peli näytti hieman likaiselta, mutta kokonaiselta. Toinen mela ei lyönyt, mutta jo päältä näki, että kytkimen metalliliuskat eivät koske toisiinsa ja tämä oli korjattavissa ihan ilman työkaluja ja varaosia. Testipelikin sujui hyvin, joten kaupoista sovittiin ja noutokin ylihuomiselle.
Kuljetusavuksi pyysin kaveriani ja hänen avolava-Nissaniaan. Kuljetusta oli kymmenisen kilometriä ja saman verran minuutteja, joten säätiedotuksetkin luin tarkasti. Mukaan pakkasin kaikenlaista mahdollista pakkaus- ja pehmustemateriaalia, mitä suinkin löysin: töistä rullan kiristekalvoa, jonkin verran pahvia, jostain jäänyttä kuplamuovia, telttapatjaa, räsymattoa ja niin edelleen, nipun työkaluja ja kiinnitysliinat pelin pitämiseksi paikallaan. Flibun takaboksi taitettiin alas, flibu kannettiin hissiin (tilavia nämä uudehkojen kerrostalojen inva-ystävälliset hissit) ja pohjakerroksessa auton viereen. Sitten pahvia backboxin ja kabinetin väliin ja kiristekalvoa koko flibun ympäri. Kaverin pidellessä flibun takapäätä ilmassa irrottin takajalat ja flibu työnnettiin puoliksi lavalle. Sitten etujalat irti ja flibu kokonaan kyytiin ja liinoilla kiinni.
Kuva 1: Taxi siististi paketoituna avolavalla
Määräpäässä flibu saatiin nippa nappa sisätiloihin, ennen kuin sade yllätti. Olosuhteiden pakosta jalat saattoi kiinnittää vasta sisällä, joten jonkin verran loogista ajattelua tarvittiin: mistä otetaan flibua nostaessa kiinni ja mihin sen voi laskea, ja tämä kaikki moneen kertaan. Vaikka nostaminen sujui kaksistaan, olisi kolmannesta ollut hyötyä ihan vain ovien avaamisessa, jakkaroiden tuomisessa flibun alle jne.
Flibu sijoitettiin väliaikaisesti kellaritiloihin, jossa on katto normaalia matalammalla. Olin mitannut, että flibu mahtuu siellä seisomaan, mutta en ollut ajatellut, että korkeimmillaan flibu on silloin, kun backbox on miltei pystyasennossa. Tässä tapauksessa backboxin päällä on vielä koriste eli topper. Se olisi toki irroitettavissa, mutta sitä varten pitäisi saada takalasi irti, mutta myyjällä ei ollut avainta lukkoon.
Googletin kokemuksia aiheesta ja rec.games.pinball:issa melko lailla joka toinen suositteli tiirikoinnin opettelua ja joka toinen lukon poraamista ja korvaamista uudella, ne kun eivät montaa taalaa maksa. Päädyin porausvaihtoehtoon, ja kokeilin ensin jossain suositeltua iskuporatoimintoa ja betoniterää (ns. masonry). Terä jäi kuitenkin heti lukon huulille jumiin. Työkalut tunteva ystäväni kehotti välttämään iskuporatoimintoa ja käyttämään normaalia terää ja kovaa kierrosnopeutta. Tämä auttoikin, sain porattua lukon läpi ja takalasin auki.
Tässä vaiheessa lienee syytä myöntää, että reilu puoli vuotta tämän jälkeen löysin avaimen kabinetin sisältä. Taidan olla joskus neuvonut muitakin tarkistamaan aina ensimmäisenä kabinetista, mutta tämä vain ei ollut osunut silmiini. Noloa.
Sain topperin irti, mutta backboxin ylätakareuna otti yhä kattoon kiinni. Takajalat piti siis vielä kerran irrottaa ja flibun takapäätä laskea, jotta backbox mahtui nousemaan pystyasentoonsa.
Pelillisesti löysin vain pieniä vikoja: plunger oli hieman voimaton plunger ja kuula saattoi jäädä jumiin pelikentän yläreunassa olevaan paikkaan. Lisäksi peli oli hieman vinossa tai jopa keikkui, mikä johtui siitä, että yhdestä jalkaruuvista oli kierteet hajalla, enkä saanut heti peliä tasattua. Kaikki nämä tuntuivat kuitenkin pieniltä ja pienellä vaivalla korjattavissa olevilta, ja se tärkein eli pelaaminen kyllä onnistui mainiosti. Ei yhtään hullumpi peli, vaikken vielä sääntösettiin ehtinytkään paneutua.
Esteettisesti huomautettavaa löytyi sitten enemmän: haljenneita tai jopa puuttuvia muoviosia, kabinetissa pari rumaa naarmua ja pelikentän yläosassa maalipinta oli paikoin kulunut puuhun asti. Pelikentän alaosaa suojaa muovikalvo eli mylar, mutta yläosaa sekä pelin reunoja ei, joten sieltä pelikenttä oli melkoisesti likaisempi. Putsaukseen olin varautunut joka tapauksessa, sillä miltei aina se on edessä samalla, kun peliin vaihtaa uudet kumiosat, mutta muoviosien saatavuus voisi olla heikkoa ja pelikenttää tai kabinettia en ole aiemmin korjaillut.
Kuva 2: Pelikenttä kuluu sieltä, missä pallo liikkuu. Esim. pop bumpereiden luota.
Uuden flipperin tultua taloon sitä on mukava ensin pelata kunnolla. Melko pian kannattaa kuitenkin pelikenttä putsata ja vahata ja uusia kuulat ja kaikki kumiosat. Näin tälläkin kertaa, ja pelikenttä oli todella likaisessa kunnossa, liekö putsattu koskaan?
Kuva 3: Likaa pelikentällä
Päätin ensimmäistä kertaa lähteä purkamaan pelikentän yläpuolta mahdollisimman tyhjäksi, jotta putsaaminen olisi helppoa ja tehokasta. Tämä tarkoittaisi kaikkien muoviosien irrottamista, ja suurta osaa metalliosistakin. Kaikkia osia ei olisi tarpeen irrottaa, etenkään niitä, joiden takaisin saaminen olisi erittäin työlästä.
Osa pelikentän osista lähtikin helposti irti, ja kirjoitin ylös, minkälaisia ruuveja tai muttereita irrotin. Valokuvia otin laiskasti, ja tämä saattaa kostautua, kun pelikenttä pitäisi koota takaisin käyttökuntoon. Luin myös liian myöhään vinkin, jossa yhteen kuuluvat osat laitettaisiin esim. samaan pieneen pussiin tai kalastuslaatikon lokeroon.
Osassa tapauksista pelikentän läpi kulkee ruuvi, ja pohjassa on vastakappaleena iskumutteri (t-nut). Kaikki ruuvit eivät lähteneetkään mutterista irti, vaan yksi ruuvinkanta jopa katkesi ja puolentusinaa jäivät pyörimään paikalleen, kun iskumutterin hampaat olivat irronneet pelikentän pohjasta. Näiden kanssa tarvittaisiin hyvää työskentelytilaa, joten näiden osien irrotus saisi jäädä tulevaisuuteen.
Pyyhin koko pelikentän ensin laimennettuun sinoliin kastetulla rätillä, sitten Novus 2:lla, minkä jälkeen pelikenttä näyttikin heti paremmalta. Pahimpiin likakohtiin kokeilin ensimmäistä kertaa amerikkalaisten suosittelemaa Magic Eraser:ia, jota löytyi ihan lähikaupan puhdistusainehyllystä. Silmämääräisesti en huomannut isoa muutosta, mutta nyt vanhoja digikuvia katsellessa huomaa, että kyllä sekin on tehonnut. Magic Eraserin kanssa tulee olla vaarallinen, jotta pelin maalipinta ei lähde lian mukana.
Pelikentän muoviosat laitoin vaimon poissaollessa pesukoneeseen, ja niistä tulikin putipuhtaita.
Kuva 4: Kumirouhetta shooter lanen vierellä enemmän kuin riittävästi.
Ennätimme vaimon kanssa muuttaa tässä välissä, ja vihdoin kotona oli tavaroiden sijainti siinä määrin vakiintunut, että flipperille saattoi näyttää vihreää valoa. Tuumasin, että olen kaikissa edellisissä flipperimuutoissa pyytänyt avuksi niitä kahta kaveriani, joilla on jokin kuljetukseen sopiva auto. Välttääkseni samojen henkilöiden kuormittamisen, vuokrasin pakun kahdeksi tunniksi pakuovelle.com:ista ja pyysin kantoavuksi kaverini Jussin.
Twilight Zoneen verrattuna Taxin pitäisi olla selvästi kevyempi, sillä TZ on widebody-flipperi ja pelikenttä on täynnä tavaraa. Ei se taksikaan tästä huolimatta kevyt ollut, mikä näkyi seuraavana päivänä muutamana mustelmana ja orastavina känsinä käsissä.
Olin tyhjentänyt kuulat ja muun irtosälän sekä laskenut takaboksin pelikentän lasia vasten ja kiinnittänyt paikalleen. Ensin kannoimme flibun kellaritilan eteiseen. Sitten nostimme jakkaroiden ja puhelinluetteloiden avulla flipperiä niin, että saimme irrotettua jalat. Seuraavaksi flipperi nostettiin noin metrin korkeudella olevan oviaukon kynnykselle ja löytämäni vahvan pahvirullan avulla rullattiin pihalle. Siitä flibu nostettiin pakettiauton reunalle ja samaisen pahvirullan avulla rullattiin kokonaisuudessaan auton sisään.
Määränpäässä piti flibu saada kerroksen verran ylös päin. Ja onnistuihan se, mutta hiki tuli ja hanskoja olisi tarvittu. Seuraavilla kerroilla taidan kuitenkin varata vielä 1-2 henkeä lisää - onnistuu se vähemmälläkin, mutta on helpompaa ja mukavampaa, kun voi vähän jakaa kuormaa tai vaihtaa paikkoja.
Kuva 5: Taxi kököttää huoneen nurkassa. Eikös tuohon viereen sopisi hyvin toinen...
Googletin hieman, mistä voi johtua, että iskumutterit ovat niin kovasti kiinni. Selvisi, että valmistaja on aikanaan laittanut väliin tipan Loctite-liimaa. Ei siis ihme, että ruuvi tai pinna katkeaa ennen kuin osat saa purettua! Kuulemma kolvilla tai kaasusytyttimellä kuumentamalla liiman saisi poltettua pois, minkä jälkeen homman pitäisi onnistua. Käristelin iskumutteria kaasusytyttimellä niin, että koko ruuvikin kuumeni, mutta ei se hommaa helpottanut yhtään.
Yhden iskumuttereista väänsin erinäisillä työkaluilla tuhannen rusinaksi. Toinen lähti lopulta irti, mutta ruuvin ristipääkanta tuli jyrsittyä käyttökelvottomaksi ja itse ruuvi täytyy varmaan vielä sahata kahti, jotta saan star post:in siitä irti. Ja ruuvi ja iskumutteri on toki korvattava uusilla.
Kuva 6: Lyöntimuttereita eli iskumuttereita. Vasemmalta oikealle: piesty mutteri, kaksi katkennutta ruuvitolppaa, kannastaan katkennut ruuvi, varrestaan katkennut ruuvi ja kaksi ehjänä irrotettua.
Pelin yhdestätoista (11) iskumutterista sain neljä (4) irti ongelmitta. Viidessä (5) katkesi ruuvi, kahdesta (2) väänsin itse mutterin väkivalloin rusinaksi.