<< Takaisin sisällysluetteloon
Olin jo jonkin aikaa harkinnut ensimmäisen flipperin hankintaa etsien netistä mahdollisimman paljon tietoa aiheesta. Sitten eräänä päivänä löysin Keltaisesta Pörssistä myytävänä puolentusinaa flipperiä, joiden joukossa oli useassa yhteydessä yhdeksi parhaista flibuista kehuttu Twilight Zone. Hintakin oli sen verran kilpailukykyinen, että vaikka myyjä sijaitsi 400 km päässä, soitin kysyäkseni lisätietoja ja ilmaistakseni kiinnostukseni. Kävi ilmi, että peli on pelikuntoinen ja mahdolliset viat ovat pikkuvikoja, joten sovin ajavani viikonloppuna konetta katsomaan.
Ensimmäisen reissun tein henkilöautolla. Flipperit sijaitsivat isolla varastolla, jossa oli videopelejä ja flippereitä kylki kyljessä, mahdollisimman tiheässä. Reunasta löytyvän Road Show:ta testasin ensimmäiseksi, mutta se kiinnostavin eli Twilight Zone sijaitsi varaston keskipisteessä, johon päästäkseen täytyi kiivetä muutaman flipperin ylitse! Kestivät näemmä ihmisen painon, mutten kyllä suosittele ketään kokeilemaan omallaan. Parista testipelistä kävi ilmi, että pelin tekstit ovat ranskaksi ja äänenvoimakkuus melko kovalla. Kolikkoluukun ovea ei syystä tai toisesta saatu auki, joten sanoin vielä harkitsevani kauppaa päivän-pari, vaikka testipelit muuten hyvin sujuivatkin.
Nukuin yön yli ja päätin investoida tähän flipperiin. Niinpä seuraavana viikonloppuna ajoin uudet 400 km suuntaansa, tällä kertaa pakettiautolla. Myyjä oli kaivanut flibun esille, joten vasta nyt saatoin päällisin puolin katsella esimerkiksi kylkien kuntoa. Mitään isompaa ei näkynyt, joten kaupat tehtiin. Myyjä kampesi flipperikärryllä flibua pakuun, mistä lähti ikävä ääni ja kabinetin etureuna meni hieman särölle.
Kuva 1: Etureuna halki heti kättelyssä
Ikävä juttu, mutta lopulta Twilight Zone saatiin pakettiautoon varovasti, sidottiin kiinni ja kotimatka saattoi alkaa.
Ranskankielisyys ja äänenvoimakkuus olivat helposti muutettavista pelin valikoista, kunhan ensin oikeisiin kohtiin onnistui navigoimaan. Ikävä kyllä asetukset katosivat heti, kun virran kytki pois päältä. Tämä viittasi loppuun kuluneisiin paristoihin, joista yksi olikin jo hieman vuotanut. Varovainen putsaus ja paristojen vaihto, ja ensimmäinen huoltotoimenpide oli tehty!
Kuva 2: Muistakaa hyvät ihmiset vaihtaa flippereittenne paristot
Ensimmäiset pelit paljastivat muutaman palaneen lampun, joita hankin elektroniikkaliikkeestä ja vaihdoin tilalle. Peliin kuuluva mekaaninen kello ei toiminut, kuten tälle mallille on tyypillistä. Se täytyisi siis korjata seuraavaksi, ohjeita onneksi olikin netti pullollaan.
Twilight Zonen viisarikellon ongelma on se, että sen sisältämät hehkulamput kehittävät lämpöä, joka lopulta useimmiten hajottaa kellon toiminnalle elintärkeät optokytkimet. Flibun diagnostiikalla sain selville, että ainoastaan yksi optoista on rikki. Ongelmaksi vain tuli, että oikean kaltaista optokytkintä ei elektroniikkakaupoista tuntunut löytyvän. Netistä toki löytyi osan sarjanumero – amerikkalainen – ja jopa teknisiä speksejä, mutta vaikea oli elektroniikkamyyjienkään tietää, kuinka lähelle samanlainen olisi riittävä, minusta ummikosta puhumattakaan. Ensimmäisessä ostamassani optossa oli jopa yksi jalka liikaa, ja olinkin aika lähellä tilata osan jo flipperiosakaupasta Englannista 5 punnalla + postikulut. Lopulta kuitenkin elektroniikkakaupasta haettu euron hintainen uusi kokelas osoittautui toimivaksi, onnistuinpa itse juottamaankin sen siististi paikalleen.
Uusi opto tai joku vanhoista toki pettäisi uudelleen lämmön seurauksena, ellei asialle tee jotain. Innokkaat flipperiharrastajat ovat ratkaisseet ongelman kahdella vaihtoehtoisella tavalla: poranneet tuuletusreikiä kellon täyteen tai korvanneet hehkulamput ledeillä, jotka eivät juuri lämpöä tuota. Estetiikkasyistä päädyin jälkimmäiseen, vaikka se teknisesti olisikin hankalampi. APz oli kuitenkin kirjoittanut nettiin aiheesta suomenkielisen artikkelin kuvineen kaikkineen. Itselleni ohjeet olivat kuitenkin liian hankalat, joten pyysin tutun tuttua elektroniikkaharrastajaa hoitamaan homman puolestani. Pienen virittelyn jälkeen lediratkaisu saatiinkin toimimaan ja kylläpä se näyttää hyvältä. Valokuva ei tee oikeutta, omin silmin nähtynä valoefekti on paljon upeampi!
Kuva 3: Uusi kello tyylikkään sinisen sävyisin ledein
Jo ennen näyttöongelmaa olin tilannut Englannista peliin uudet, alkuperäisen väriset eli valkoiset kumit vanhojen mustien tilalle sekä uudet kuulat. Kumiosien vaihtamiseen en ollut kuitenkaan ennättänyt ryhtyä, mutta näyttöongelman aikana aikaa olikin runsaasti. Kumilenkkien paikalleen saaminen ei aina ollut kovin helppoa: ahtaissa tiloissa piti niitä venytellä sormien koko voimalla ja jopa purkaa muutama pelikentän pleksi pois tieltä. Hankalimmasta paikasta, minipelikentän alta, löytyikin yksi valkoinen, mutta pikimustaksi ja koppuraksi mennyt pikkukumi, liekö ollut peräti alkuperäinen? Vaihdon yhteydessä olikin hyvä taas putsata koko pelikenttä flipperipölystä veden ja Sinolin sekoituksella ja vahata autovahalla.
Kuva 4: Uudet kumiosat ja kuulat ennen flipperiin asentamista.
Ja kyllä pelituntuma muuttuikin: uudet kumit antoivat pomppua aivan eri tavalla kuin vanhat mustat, jotka muuten jäivät muotoonsa vielä purkamisen jälkeen. Esimerkiksi slingshotin vanha kumirenksu on kolmionmuotoinen, kun tuoreet kumit palautuvat ympyräksi aina kun voivat. Pelin nopeus kasvoi samalla ja vaikeustaso, joka on pitänyt flipperimaallikojen peli-innon kurissa. TZ nyt ei mukavin aloittelijalle olekaan, mutta toisaalta se kotikäytössä säilyttääkin mielenkiintonsa sitäkin pidempään.
Alun perin raahasin flipperini äitini luokse, hänellä kun oli asuntoneliöitä per asukas moninkertainen määrä minuun verrattuna. Rivien välistä tulkitsin, että koliseva ja metelöivä kone alkoi pitkän päälle käydä äidin hermoille, joten kun muutin puolisoni kanssa isompaan asuntoon, varattiin flipperillekin tila työhuoneesta (tai ”flipperihuoneesta”, kuten sitä usein kutsutaan).
Pyysin lainaan taas pakettiauton ja kutsuin kantoavuksi 3 kaveriani. Matka olisi noin kilometrin ja omakotitalosta kerrostalon ensimmäiseen, ei kuitenkaan katutason kerrokseen, joten urakan ei pitäisi olla paha. Lähtöpaikassa backbox taitettiinkin alas, liikkuvat osat kuten kuulat poistettiin pelistä ja flipperi kannettiin miehissä pihalle pakettiautolle. Kapeimmissa kohdissa kuten oviaukoissa molemmille puolille jäi varaa ainakin toista senttiä, tarkkana sai siis olla maalipintojen kanssa. Myös asunnon.
Pakettiautolla selvisi, että flipperin jalat täytyy kuitenkin irroittaa, korkeus ei riitä. Pidemmillä matkoilla tämä olisi ollut selviö, mutta näin lyhyellä toivoin, että olisimme pärjänneet pelkällä hyvällä kiinnittämisellä. Jalkojen pultit lähtivätkin melko helposti jakoavaimen avulla irti. Alustana käytettiin vanhaa lipastoa, jonka en ikinä uskoisi kestävän flipperin painoa, ellei se olisi sen kestänyt jo kolmesti eli aina, kun jalkoja on irroiteltu tai kiinnitelty.
Perillä flibu päätettiin kantaa kohdekerrokseen ilman jalkoja, jotta ne eivät ottaisi rappuihin kiinni ja kantaminen olisi helpompaa. Nelisteen tämä onnistuikin melko hyvin. Sen sijaan jalkojen pultit eivät enää kiertyneetkään tiukalle, sillä vastakappaleena olevat mutterit olivat pudonneet kabinetin pohjalle irrotusvaiheessa. Ei muuta kuin kerrostalon rappukäytävässä flibu lipaston päälle, backbox pystyyn, lasi pois, pelikenttä pystyasentoon ja pihdeillä pitämään mutteria paikallaan, kun toiselta puolelta kiristetään pulttia. Eivätkä tarvittavat työkalut ole koskaan käsillä silloin, kun niitä eniten kaipaisi.
Peli saatiin kuitenkin lopulta paikalleen ja kantoapulaiset palkitsin virvokkeilla, naposteltavalla ja tietysti pelaamisella. Iltakahdeksalta käväisin vielä yläkerran naapurilta kysymässä, ettei melu vain kantaudu sinne asti. Ei kuulemma, mutta kehoitin kuitenkin kertomaan, jos jatkossa kuuluu. Onneksi peli tuona iltana toimi mainiosti, sillä vain päivän tai kahden päästä edessä olisikin...
Twilight Zoneni olikin toiminut erittäin pitkään mallikkaasti. Pikkuvikoja kuten irronneen piuhan juottaminen mailan EOS-kytkimeen tai ailahtelevan kelan kylmäjuotoksen korjaaminen toki ilmeni joskus, mutta ne olivat yhden käden sormilla laskettavissa ja jopa minulta helposti korjattavissa. Kunnes sitten eräänä päivänä flipperin pistematriisinäyttö alkoi näyttää pelkkiä satunnaisia pystyviivoja.
Kuva 5: Pistematriisinäyttö veti viiruiksi
Ensimmäisellä kerralla vika ilmestyi kesken pelin. Hyvin sujuneen pelin. Pelkäsin jo pääseväni ensimmäistä kertaa kehuttuun Lost In The Zone –loppumoodiin, jonka sisällön olin pitänyt itseltäni salassa, jotta ensimmäinen kerta olisi ikimuistoinen. Näin ei kuitenkaan käynyt ja näyttökin tuli hetkeksi takaisin eloon, kunnes veti parin pelin jälkeen itsensä viivoiksi jälleen. Ja tällä kertaa pysyvästi.
Sain viisaammilta ohjeet mitata näytölle tulevat jännitteet. Yksi niistä olikin pahasti alakanttiin ja näytti +2V:a +12A:n sijaan. Mutta mistä löytyisi vika? Pitkään kokeiltuani eri piuhojen liittimet irroitettuina tai takaisin kiinnitettyinä, ja useamman kysymyksen uutis- tai keskusteluryhmään kirjoitettuani olin yhä ulalla. Suurin epäilty oli näytönohjaimen korkean jännitteen alue, jonka komponentit pitäisi kuulemma vaihtaa kaikki samalla kertaa. Hankin jo uudet komponentitkin paria puuttuvaa lukuunottamatta ja valmistauduin henkisesti jo pelottavaan juotossessioon.
Ennen urakkaan ryhtymistä jätin kuitenkin puolivahingossa koneen pariksi-kolmeksi kymmeneksi minuutiksi päälle, kun useimmiten olin sen samantien sulkenut näyttöä suojellakseni. Ihmetyksekseni näytön kuva palasikin hiljalleen näkyviin, tosin osa pikseleistä vaikutti viereisiinsä ja kuva välkkyi, mutta ero oli selvä pelkkiin kiinteisiin pystyraitoihin. Vika siis lämmetessään korjaantui, vaikkei kokonaan! Tämän kerrottuani minua neuvottiinkin hankkimaan kylmäsprayta ja jäähdyttämään sillä komponentti kerrallaan. Ja kuinka ollakaan, suihkaus korkeajännitealueelle toi siinä samassa näytön henkiin, tosin vain muutamiksi sekunneiksi. Spray kohdentaminen komponentille kerrallaan paljasti syypääksi mitättömän pikku diodin, joka vaihtamalla näyttö onkin sitten pysynyt mallikelpoisessa kunnossa siitä lähtien.
Hiljattain käynnistin TZ:n, joka ilmoitti minulle ranskaksi, että päivämäärä ja kellonaika on asettamatta. Päättelin paristojen kuluneen loppuun, jolloin kone hukkaa kaikki statistiikkansa ja asetuksensa, mukaanlukien kielen ja päivämäärän. Tällä kertaa paristojen vaihto ei kuitenkaan auttanut, vaan peli hukkasi asetuksensa jälleen. Yksinkertainen jatkuvuustesti yleismittarilla osoitti, että aiempi paristovuoto oli ilmeisesti pahentunut.
Kuva 6: arvaa, mikä näistä ei johda sähköä
Clayn korjausoppaasta lukemalla ja foorumilta kysymällä selvisi, että viisainta olisi pestä vuotokohta etikalla ja huuhdella vedellä. Toisaalta myös suositeltiin, että paristokotelo olisi hyvä viedä pois piirilevyltä, sillä vuotanut happo saattaa tehdä pahaa jälkeä piirilevylle ehtiessään. Niinpä kävin ostamassa elektroniikkakaupasta yksinkertaisen kolmen pariston kotelon, jonka kaverini juotti paikalleen (kiitos, Markus). Mikäli vuotoja pääsee jatkossa tapahtumaan, selviän pahimmillaankin pelkän paristokotelon vaihdolla.
Kuva 7: Uusi paristokotelo turvallisessa paikassa
Juuri kun pääsin foorumissa kehumaan, että Yleiselektroniikasta edelliskerralla ostamani optohaarukat toimivat TZ:n kellossa mainiosti, lakkasi aiemmin vaihdettu opto toimimasta. Onneksi olin juuri tilailemassa varaosia, tällä kertaa Bay Area Amusementsista, joten tilasin sieltä myös muutaman TZ:n kelloon soveltuvan optohaarukan. Kellon purkaminen sujuikin jo rutiininomaisesti, sain kolviapuna olleen kaverini kanssa optot vaihdettua ja kello toimii jälleen ongelmitta!
Edellä mainitun opto-operaation yhteydessä TZ:n kello lakkasi toimimasta kokonaan: koneen diagnostiikkamenuistahan on mahdollista ajaa kellon viisareita eteen- ja taaksepäin ja katsoa, rekisteröivätkö optot ja ymmärtääkö kone, paljonko viisarikello näyttää. Tällä kertaa viisarit eivät siis liikahtaneetkaan, joten vika olisi optojen sijaan joko moottorissa tai sitä ohjaavalla piirilevyllä. Tai sitten jossain vieläkin aikaisemmassa.
Kuva 8: kellon moottoria ohjaava piirilevy (kuva Marcolta)
Kellon moottoria ohjaava piirilevy löytyy pelikentän alapuolelta. Mittasin sille tulevat ja siltä lähtevät jännitteet ja koetin verrata niitä manuaalista löytyviin lukemiin. Piirilevylle tuli noin +13V, manuaalin mukaan pitäisi tulla +12V, mutta tämä lienee hyväksyttävissä rajoissa. Sen sijaan piirilevyltä moottorille tuntui lähtevän +-1-2 tai +-3-4V riippuen pyörimissuunnasta (etumerkki) ja -nopeudesta - kellotestissä kelloa voi ajaa hitaasti tai nopeasti - kun manuaali väitti oikeaksi arvoksi +20V. Kyselin apuja flipperit.netin foorumilta ja rec.games.pinball-uutisryhmästä, josta selvisikin, että manuaalissa on virhe ja että mittaamani lukemien pitäisi olla suurin piirtein oikeat.
Toimenpiteeksi ehdotettiin, että kokeilisin 555-hehkulampun kytkemistä moottorin tilalle. Näin teinkin, ja lamppu vilkkui nopeasti tai erittäin nopeasti, riippuen kellotestin pyörittämisnopeudesta. Epäilykset alkoivatkin kohdistua moottoriin, sillä kytkettyäni sen irti sille kulkevista piuhoista toisessa näytti kulkevan nollajännite, vaihtaen paikkaa toiseen piuhaan suunnan vaihtuessa, mutta takaisin kytkettynä molemmat navat näyttivät tuota +-1-2 tai +-3-4V jännitettä.
Aikani ongelmaa ihmeteltyäni irroitin jännitteenmittausmielessä liittimen piirilevyltä ja liitettyäni sen takaisin alkoi kellon suunnasta kantautua raksuttava ääni. Kaikesta päätellen vika oli siis kuitenkin ollut siinä yksinkertaisimmassa eli huonossa kontaktissa. D'oh. Mielestäni kyllä irrotin ja kiinnitin kyseisen liittimen jo aiemmin, mutta päivän opetus kuitenkin oli, että aina kannattaa ensimmäisenä irrottaa liittimet ja kiinnittää uudelleen. Ne kun saattavat irrota pelin tärinöissä. Nyttemmin olen jo pelaillut useita pelejä TZ:lla ja kello toimii jälleen moitteetta (enkös näin kirjoittanut tuolla edelläkin *koputtaa puuta*)